Top-10 albums of the year (part 2.)

Back to business! :D

#5 Rosetta - The Anaesthete 

Rosettan uusin levy The Anaesthete on astetta energisempi ja nopeatempoisempi verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin. Space-rockiksi/ space-metalliksikin lajiteltu Rosetta tuo jälleen kerran ainutlaatuisen äänimaailmansa esille post-metalliin sekoitetuilla mausteilla. The Anaesthete ei aivan nouse edellisen kokopitkän A Determinism Of Morality:n tasolle, mutta kaukana ei olla. Albumi on ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa http://theanaesthete.bandcamp.com/.

Lempikappale albumilta: Ryu / Tradition

--

Rosetta's newest album The Anaesthere is a bit more energetic and uptempo in comparison with the bands earlier releases. Often categorized in space-rock/space-metal, Rosetta brings once again a unique soundscape through post-metal mixed with some personal spices. The Anaesthete doesn't quite reach the level of their last long play A Determinism Of Morality but it's not far away. The Anaesthete is free for download at http://theanaesthete.bandcamp.com/.

Favourite song: Ryu / Tradition






#4 TesseracT - Altered State

Viime kesän kuunnelluin albumi omalta osaltani. TesseracT:n edellinen albumi One iski pari vuotta sitten niin kovasti, että jäin koukkuun bändin nerokkaisiin biiseihin ja laulaja Daniel Tompkinsin ääneen. Tänä vuonna jännitti miltä uusi TesseracT kuulostaisi uuden (jo kolmannella) laulajan Ashe O'Haran kanssa, ja voin paljastaa, en pettynyt. Ashen uskomaton ääniala sekä heleän kaunis äänen sointi rikkoo progemetallille (tai metallille ylipäätään) tyypillisen karjumisen ja matalamman äänialan. Ashen herkkä, mutta vahva lauluääni ei kuitenkaan mene hevikiljunnaksi, vaan kuulostaa uskomattoman tunteelliselta. Kitara-, rumpu-, ja bassosoundit ovat nykystandardien mukaiset - autentisuutta saa etsimällä etsiä, mutta se sopii TesseracT:in futuristiseen tyyliin loistavasti. Sitäpaitsi Chris Baretton saksofonit luovat mukavan kontrastin parissa biisissä bändin muutoin puhtoisen tietokonemaiseen soundiin. 

Altered State on jaettu neljään osaan (Of Matter, Of Mind, Of Reality ja Of Energy), jotka kuvaavat nimiensä mukaisesti ihmisen ulkoista sekä sisäistä muutosta. Myös bändin sisäiset ja musiikilliset muutokset näkyvät ja kuuluvat; uusi laulaja, vain puhtaita lauluja, kokeiluja uusilla instrumenteilla ja efekteillä. Pakko ostos progemetallin ystävälle.

Lempikappale albumilta: Of Matter - Retrospect

--

Last summers most listened album personally for me was Tesseract's Altered State. Their debut album One blew my mind a couple of years ago so hard I was instantly hooked on their ingenious songs and the singer Daniel Tompkins' amazing voice. This year i was really excited to hear how their new album sounded with a new (already third) singer Ashe O'Hara and i was not disappointed. Ashe's incredible vocal range and bright sound breaks the typical metal growl and lower range. His vivid but strong voice is incredibly sentimental and not at all typical high pitch heavyscreaming. The guitars ,drums and bass all sound on par with contemporary standards - zero authenticity. Yet it works perfectly with TesseracT as they have this beautiful futuristic sound to them. Besides the saxophone parts of Chris Barretto create a nice contrast in a couple of the tracks with their otherwise clean and computer-like sound.

Altered State is divided into four pieces (Of Matter, Of Mind, Of Reality and Of Energy) which all tell (as suggested by the name) of alterations of life both inside and outside. Also the band's inner and musical changes show and hear out; the new singer, only clean vocals, experiments with new instruments and effects. A must buy -album for a prog-metal fan.

Favourite track: Of Matter - Retrospect

#3 Consciousness Removal Project - Tacit

Vuoden paras post-metal albumi Tacit on uskomaton kokonaisuus ja se välittää konseptin kuulijalle täydellisesti. Kerroin jo aikaisemmassa postauksessa Tacitista ja se Consciousness Removal Projectista, joten sieltä voi lukea lisätietoa albumista. 

Lempikappale albumilta: Colossus II: Thrashing

--

The years best post-metal album Tacit is an amazing whole and it passes the concept and story on to the listener perfectly. I already wrote about the album and Consciousness Removal Project in an earlier post so if you wish for more information on the album, read there.

Favourite track: Colossus II: Thrashing

#2 Bring Me The Horizon - Sempiternal

Aluksi Sempiternal ei vaikuttanut niinkään hyvältä levyltä, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen albumi aukeni minulle ja tykästyin sen aiemmasta BMTH tuotannosta eroavaan tyyliin. Oli Sykesin "puhdas" lauluääni vaatii totuttelemista deathcorekarjumisen jälkeen. Melodisemmat ja elektronisemmat kappaleet ovat luonnollinen suunta BMTH:n tyylille ottaen huomioon nykypäivän keskivertojen deathcorebändien ylipursuavan lisääntymisnopeuden. 

Sempiternal on kuuntelijaystävällinen vaihtoehto BMTH:n ystäville. Elektro-soundien lisääminen tuo dynaamisuutta, mutta kitarariffit ovat silti murskaavia tuttuun BMTH-tyyliin. 

Lempikappale albumilta: Can You Feel My Heart

--

At first Sempiternal didn't seem like a good record but after a few listens the album opened up for me and I fell in love with the new style which broke out of the earlier BMTH style. Oli Sykses' new "clean" vocals need some time to get used to after all the deathcorescreaming. The more melodic and electronic songs are a natural path of evolution to BMTH's style especially considering the overflowing reproduction of modern mediocre deathcorebands. 

Sempiternal is a more listener-friendly choice for someone new to BMTH. The added electro sounds dd dynamics but the good old crushing guitar riffs are still there.

Favourite track: Can You Feel My Heart

#1 Sigur Rós - Kveikur

Wow...ei muuta. Kuuntelin Kveikurin ensimmäisen kerran vasta sen jälkeen, kun olin nähnyt Sigur Rósin keikan Ilosaarirockissa tänä kesänä. Kveikur on taattua Sigur Rós -laatua eikä jätä kylmäksi millään tasolla. Aivan edellisen albumin (Valtari, 2012) tasolle se ei kuitenkaan nouse. Live-kokemus paljasti albumin moniulottuvuuden. 

Kveikur poikkeaa tyyliltään hieman bändin edellisestä tuotannosta, sillä siinä on hetkittäin painostava ja raskas tunnelma ja siinä on jopa hyökkäviä motiiveja. Toki yhtyeen herkkä puoli tulee myös esiin (esimerkkinä kappale Stormur, joka on jopa viattoman kuuloinen). Jokainen kappale tuntuu omaltaan ja on kuin oma itsenäinen teoksensa. Kveikur on taidemusiikkia parhaimmillaan. 

Suosittelen lämpimästi.

Lempikappale albumilta: Hrafntinna

--

Wow...nothing else. I listened to Kveikur only after i had seen Sigur Rós' gig at Ilosaarirock-festival last summer. Kveikur is once again guaranteed Sigur Rós quality and it will not leave you wanting more at any level. Still it doesn't quite reach the level of the last album (Valtari, 2012). The live-experience revealed the albums multidimensional levels to me personally. 

Kveikur sticks out a little from Sigur Rós' earlier material as it at times has a intense and heavy tone and even some aggressive motives. Surely the band's sensitive side shows also (for example in the song Stormur which sounds somehow innocent to me). Every song feels like its own and is like its own independent work of art. Kveikur is art at its finest. 

I warmly recommend.

Favourite track: Hrafntinna

--

Siinäpä se lista nyt olisi. Jokin toinen päivä saattaisin muuttaa mieltäni järjestyksen suhteen mutta pitäydyn päätöksissäni. 
-
There it is now. Some other day i would probably change my mind on the order of the albums but I will stick to my decisions. 

Tässä vielä muutamia mainitsemisen arvoisia albumeja vuodelta 2013:
- 
Here are some honorable mentions from 2013:

- PMMP - Matkalaulu
- KoRn - The Paradigm Shift 
- Adept - Silence The World
- God Is An Astronaut - Origins 
- Hammock - Oblivion Hymns
- Russian Circles - Memorial
- Blessthefall - Hollow Bodies 
- Cult Of Luna - Vertikal 

Now we have covered the year 2013 and are ready for new albums in 2014! I can hope for new albums by Lapko, Callisto, Periphery and Opeth but only time will tell us. 

Peace and Love
- Matti